Isokokoinen ja leveä metsävaahtera varjostaa ja suojaa melulta tehokkaasti. Se kestää kohtalaisen hyvin tuulta ja ilmansaasteita. Puuta ei suositella aivan autotien reunaan, sillä se kärsii tiesuolasta ja nuorten puiden runko voi vioittua lunta aurattaessa. Lajilla ei ole vaarallisia kasvintuhoojia.
Kasvutapa: Puu haaroittuu herkästi melko alhaalta, jolloin siitä tulee leveälatvainen. Laji kasvaa erityisen nopeasti 40-vuotiaaksi asti ja elää keskimäärin 120 vuotta
Lehdistö: Iso, tehokkaasti varjostava, syysväri kirkkaan keltainen, oranssi tai punainen.
Kukinta: Vihreänkeltaiset kukat puhkeavat toukokuussa juuri ennen lehtien avautumista. Kukat tuoksuvat hunajalle ja houkuttelevat mm. kimalaisia.
Kasvupaikka: Mieluiten puolivarjoinen, mutta vanha puu tarvitsee paljon valoa. Kasvualusta tuore, keski- tai runsasravinteinen ja hyvin läpäisevä.
Taimiväli: 5–7 metriä puuryhmissä. Yksittäispuut jopa 10 m.
Leikkaus: Heinä–elokuussa, sillä mahlavuoto on runsasta keväällä. Vain vioittuneet, kuolleet, liian tiheässä ja jyrkässä kulmassa kasvavat versot poistetaan.

Leveälatvuksinen yli 10 m korkea puu, joka vaatii paljon kasvutilaa.

Tulee toimeen monenlaisessa maassa, mutta ei pidä jäykästä savesta. Sekä aurinkoinen että varjoinen paikka sopii.

Nuoret taimet pitää suojata jäniksiltä.