Luonnonvarainen kotipihlaja menestyy koko Suomessa jopa tunturikoivua korkeammalla, mutta karuimmilla paikoilla siitä kehittyy pensas. Se sopii erityisen hyvin tontin reunamille luonnontilaisen ja hoidetun alueen rajalle. Pihlaja sopii tuulensuojaksi ja jopa leikattavaan pensasaitaan. Puusta tulee herkästi monirunkoinen. Koska se on arka tiesuolalle, taimea ei kannata istuttaa autotien varteen. Puu kestää melko hyvin ilmansaasteita ja maantäyttöä.
Kasvutapa: Usein monirunkoinen ja pyöreälatvainen puu kasvaa nopeasti noin 20-vuotiaaksi asti ja elää Suomen kaupunkipuistoissa 50-vuotiaaksi.
Lehdistö: Päätöparinen, syksyllä keltainen–punainen.
Kukinta: Puu puhkeaa kukkaan Etelä-Suomessa kesäkuun alkupuolella. Suuret valkoiset tuoksuvat kukinnot.
Marjat: Punaiset marjatertut kypsyvät syksyllä.
Kasvupaikka: Puu viihtyy sekä kuivassa että ajoittain märässä maassa ja yhtä hyvin auringossa kuin varjossa, mutta valontarve lisääntyy iän myötä.
Taimiväli: 5 metriä.
Leikkaus: Kestää erinomaisesti leikkausta ja kaadettu puu uusiutuu helposti kanto- ja juurivesoista.

Avoimilla paikoilla muotoutuu usein monirunkoiseksi. Korkeus vaihtelee 4-12 m. Kesäkuussa peittyy valkoisiin kukkiin ja syksyllä puuta koristavat punaiset marjat sekä keltapunertavat syysvärit.

Multava hiesupitoinen maa ja valoisa paikka sopii pihlajalle parhaiten, mutta tulee toimeen huonommissakin oloissa.

Marjat ovat syötäviä, joskin happamia.